Otteita Bengt Linderin kirjoista "Dante huippuvireessä" ja "Dante, tosiovela kundi":

Vanhoja lampaita

- Yks selitys olis kyllä, Vastis ehdotti, ja se on, että se kundi meinaa myydä astianpesukonetta sun fatsilles ja mutsilles, mut se on niin ujo, ettei kehtaa tulla esiin ja sanoo: "Hyvää päivää, saisiko herrasväelle olla astianpesukone?"
- Epätavallisen tyhmä selitys.
- Joo, sorry vaan, mutta ei sen tarvikaan myydä astianpesukoneita. Jos se vaikka myy hakuteosta tai vanhoja lampaita.
- Miks just vanhoja lampaita?
- Niin, jos se on ehkä perinyt jonkun vanhan lammastallin, missä on lampaita ja sitten katto vuotaa, eikä sillä oo rahaa paikata kattoa ja sitten sen käy ne lampaat sääliks ja se haluu löytää jonkun lempeemielisen ihmisen, mikä vois pitää huolta lampaista ja ruokkia niitä ja solmia rusetit niitten päähän

Nyt on ystävällisyysviikko

- Mitä tämä tarkoittaa? Nicklasson kysyi.
- Joo kun me ollaan pesty teidän ikkunat, Dante vastasi.
- Nyt on ystävällisyysviikko, Vastis sanoi.
Nicklasson katseli heitä pitkän tovin.
- Minusta tuntuu, että tunnen teidät.
Danten sydäntä kouraisi. Hän ajatteli Nicklassonin nyt muistavan heidät Tukholmasta ja pysähdyspaikalta Gävlen ulkopuolelta. Ja jos Nicklassonin puuhissa oli jotain hämärää, niin se voisi saattaa kundit vaaralliseen tilanteeseen. Silloinhan heidät olisi raivattava tieltä. Dante vilkuili Vastiksen ilmettä ja totesi, että hänkin ajatteli samoin.
- Minä luulen nähneeni teidät, Nicklasson vastasi, kun olette menneet kouluun tästä vastapäätä.
Dante ja Vastis vaikuttivat äärettomän helpottuneilta.
- Pitää kutinsa, Dante sanoi. Me ollaan käyty kolme vuotta tota vastapäistä koulua.
- Me ihan rakastetaan sitä koulua, Vastis huokasi.
Nicklasson astui uhkaavan askeleen heitä kohti:
- Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että te olette murtautuneet minun talooni. Ja sellaista minä en siedä! Huligaanit!
Nicklasson riisui takkinsa ja Dante ja Vastis tajusivat heti, että nyt tulisi koniin.
- Anteeks nyt hetkinen, Dante hätääntyi, ennnenkuin te huippaatte meitä, niin me haluttais selittää.
- Tehkää se nopeasti, Nicklasson kehotti tylysti.
- Joo, Dante sanoi, näin nimittäin on marjat. Me ollaan oltu niin ystävällisiä, että me ollaan putsattu teidän ikkunat, ja kun me ei haluttu jättää työtä puoliväliin, niin me kiivettiin sisään yhdestä ikkunasta pesemään sisäpuolet kanssa.
- Niin hyvä työ me ollaan tehty, ylisti Vastis.
- Vai niin!
- Niin hyvä työ pitäis kyllä palkita ansion mukaan, Vastis sanoi.
- Mitä te sillä tarkoitatte?
- Joo, Dante vastasi, näin se on. Me tehdään töitä ja kerätään rahaa, että me voitais ostaa alligaattori.
- Alligaattori??
- Joo just, Vastis sanoi, meillä on jo suitset ja ohjakset.
- Alligaattori, suitset ja ohjakset??
Nicklasson vaikutti ihmettelevältä.
- Näin se on, Dante selitti.
- Pitää paikkansa, vahvisti Vastis.
- Anna mun puhua loppuun, huomautti Dante, että mä saan kertoa, että just näin se homma on.
- Joo, mutta mähän jo tiedän, että näin se homma on. Ja silloin mä voin jo lähteä, Vastis vastasi.
- Seis poika, seis, Nicklasson sanoi.
- Kiitokset vieraanvaraisuudesta, Vastis yritti, te ootte ollut suurenmoinen, ja mun ihan yksinkertaisesti täytyy saada teidän näkkäripohjaresepti.
- Näkkäripohja? Kuulkaas nyt, vintiöt..
- Hetkinen, hetkinen, keskeytti Dante, katsokaas, kun se homma on näin. Koulussa me yritätään työllä kerätä rahaa, että mevoitais ostaa alligaattori biologianluokkaan. Se on huomionarvoinen päämäärä, mitä kohti me uurastetaan ja puurretaan, hyvä herra. Miltä te luulette, että tuntuu pestä ikkunoita ja saada vaan näyryytystä palkakseen, vai mitä?
- Vai niin, niikä se onkin. Olisitte te voineet sanoa sen hetikin. Mutta pitäääkö alligaattorilla olla suitset ja ohjakset?
- Ei, ne tulee Frasselle.
- Kuka on Frasse?
- Se on hevonen.
- Onko teillä hevonenkin biologianluokassa?
- Ei kun puolikas hevonen vaan.
- Puolikas?
- Joo, ovi on niin kapee, että puoli hevosta mahtuu sisään ja toinen puolikas seisoo käytävässä.
- Ja just siitä Frasse sanoi mulle yhtenä päivänä, vastis selitti. "Vastis", se sano, "näin ei enää voi jatkua".
- Sanoiko hevonen niin??
- Eikun reksi, Dante vastasi.
- Nyt en ymmärrä.
- Reksiä sanotaan kanssa Frasseksi.
- Ja teillä on siis kaksi Frassea ja toinen seisoo oviaukkoon juuttuneena.
- Meillä on kolme Frassea. Biologianopettajankin nimi on Frasse.
- Niin että kun kutsii "Frasse", tulee reksi, hevonen ja hissanmaikka.
- Historianopettejako? Eikö biologianopettajan nimi ollut Frasse?
- Bilsanmaikan nimi on Emil. Mistä te saitte päähänne, että sen nimi ois Frasse? Funtsatkaas nyt vähän.
- Nyt minun pääni on ihan pyörällä, Nicklasson sanoi. Muuten teillä kai täytyy olla pilttuukin Frassea varten.
- Ei nyt sentään reksiä voi pilttuuseen panna, kauhisteli Dante.
- Ois sekin aikamoista, Vastis jatkoi, silloin me kyllä saatais kouluhallitus kimppuumme. Mutta jos te ootte sitä sorttia, herra hyvä, niin ehkä te työntäisitte teidän rehtorin vaikka sikolättiin. Hyi hävetkää. Menkää nurkkaan häpeämään.
- Minä haluan päästä teistä eroon mahdollisimman nopeasti, Nicklasson sanoi ja katsoi kieroon.
- Sanottaisko vaikka kakstoista kruunua ikkunanpesusta.
Nicklasson kaiveli rahat esiin.
- Allright, allright, kunhan painutte tiehenne.
- Nöyrimmät kiitokset, Dante sanoi, mikä teidän nimenne on?
- Nicklasson.
- Sitten me pannaan teidän kunniaks aasin nimeks Nicklasson.
- Aasin??
- Joo-o, juttu on niin, että me kerätään rahaa aasiakin varten ja..
- ULOS, karjui Nicklasson ja kiskaisi oven auki.
- Hyvästi hyvä mies, Dante sanoi.
- Sääli tten mä saanut teidän näkkäripohjareseptiä, Vastis valitteli, kun mä silloin mä oisin voinut vaihtaa sen riekkoreseptiin ja liimata sen mun postimerkkikansioon.
Nicklassonin katse oli lasimainen, ja jän pamautti oven lämähtäen kiinni poikien jälkeen.
- Must tuntuu, että me saatiin sen aivot aaltoilemaan, Vastis arveli.
- Aina kannattaa kokeilla porukan hermoja, Dante sanoi.

Vedä rauhallisia vetoja

He ponnistelivat eteenpäin, repivät itseään oksiin ja satuttivat itsensä teräviin kiviin. Vastis mennä höyrysi tiheikössä ja äkkiä hän ihan yksinkertaisesti hävisi Danten näkyvistä.
- Uuuuuuuuiiiiii, kuului Vastiksen ääni.
Ja sitten kuului vain loiskahdus.
Dante ehti paikalle, mistä Vastis oli kadonnut. Se oli kallionnyppylä, joka vietti jyrkästi suoraan järveen.
- Pulp, pulp, Vastis pulputti ja huitoi käsiään.
- Vedä rauhallisia vetoja, neuvoi Dante.
Rantaa reunustivat hyvän matkaa jurkät kalliot, joten Vastis joutui uimaan niiden vieritse löytääkseen kohdan, josta voi päästä maihin. Äkkiä hän kiljui:
- Mustekala!
- Täh?
- Mustekala on siepannut mut, hän huusi ja heilutti villisti käsiään.
Dante näki, että Vastis oli uinut suoraan järveen laskettuun verkkoon. Dante tarttui verkon siihen päähän, joka oli kiinnitetty rannassa olevaan paaluun ja kiskoi.
- Ei ollenkaan hassumpi saalis, hän tuumi, kun sai verkon ja siinä pärskyttelevän Vastiksen maihin. Taitaa olla itse ukkohauki.
Vastis päästi suustaan kokonaisen vesisuihkun.
- Mä nielaisin puoli järvee.

Kolkataan gangsterit ja asutetaan kuu

- Teillä on liian vilkas mielikuvitus, pojat, mutsi sanoi.
- Jos on tarkoitus, että tässä maailmassa saadaan jotain tehdyksi, Vastis intti, niin kyllä nuorison on se tehtävä.
- Tehtävä mitä? isä kysyi.
- Kolkata gangsterit ja asuttaa kuu, vastasi Vastis.

Rikasta sisäistä elämää

Myyjä numero kaksi katsoi ihmetellen Dantea ja Vastista.
- Hän elää rikasta sisäistä elämää, Vastis selitti ja osoitti Dantea.
- Vai sillä tavoin, myyjä numero kaksi vastasi ja ryhtyi pohtimaan.

Pölynimuri

He löntystivät jalkakäytävää ja Vastis sanoi:
- Mitä sä luulet sun fatsis ja mutsis tykkäävän tästä pölkkärijutusta?
- Mä kerron niinkuin homma on.
- Sitä ne ei ikinä usko.
- Ei uskokaan, siks mä just kerronkin, Dante sanoi.
- Sä olet tosi ovela.
- Onnenhaltija on motannut mua koppaan taikasauvallaan.

Taksi, möö, kik

- Kiitos kyydistä, sanoi Dante.
- Kuusi kaksikymmentäviisi, kuski sanoi.
- Tottakai, tottakai, Vastis myönsi.
Pojat katsoivat taskujaan ja saivat kokoon kaksi kruunua.
He eivät olleet tulleet ajatelleeksi, paljonko taksikyyti maksaisi.
- Meillä on kaksi hugea, Dante sanoi, se on tasaraha sitten.
- Rauhallisest nyt, kuski vastasi, minä sanoin kuusi kaksikymmmentäviisi.
- Meillä ei oo tämän enempää.
- Sitä tiedän olis pitänyt ajatella aikaisemmin.
- Kuulkaa nyt, hyvä mies, Vastis huomautti, te viivästytätte tutkimuksia.
- Taksamittari näyttää kuusi kaksikymmentäviisi.
- Selvitetään tää nyt kaikessa sovussa, Dante ehdotti. Te saatte kaks hugea nyt ja loput vähittäismaksulla, yks huge kuukaudessa.
- Luuletko että olen syntynyt lypsyjakkaran alla, kundi?
- En, mutta kai sellaistakin voi sattua, jos ei ehdi naistenklinikalle, Vastis sanoi. Mä tunnen naisen, mikä synnytti muksunsa trapetsilla ja sitten äiti ja tytär putos yhdessä suojaverkkoon. Kaikki kävi ihan hienosti. Niin että ei kai ois yhtään mahdoton ajatus, vaikka te oisittekin syntynyt lypsyjakkaran alla, vai mitä?
- Ota poika vaan iisisti.
- Pidättekste etanoista? Vastis kysyi ja poimi yhden taskustaan.
- En, kuski vastasi, pidän kuudesta kahdestakymmenestäviidestä.
- Mikä nuija tyyppi, Dante sanoi, tää etanahan osaa laulaa.
- Se sjungaa "Tonttujen vahtiparaatia", Vastis väitti.
- Kuusi kaksikymmentäviisi.
- Kalastatteks te?
- Miten niin kalastan?
- Me voitais toimittaa kastematoja.
- Toimittakaa vain kuusi kaksikymmentäviisi.
- Ette te oo yhteistyhaluinen, Dante sanoi. Te toimitte rikosvyyhdin selvittämistä vastaan. Teist pitäis kirjoittaa yleisönosastoon.
- Otsikolla "Lypsyjakkaran alla syntynyt", Vastis lisäsi.
- Kuulkaas nyt, pojat, sanoi kuski ja yritti pysytellä tyynenä, huumorintajuni ei enää riitä pitkälle. Onkikaa vain lantit esille.
- Homma on niin, DAnte sanoi Vastikselle. Tetramies voi häivästä milloin tahansa.
- Tetramies? kysyi kuski.
- Se on kait päätekijä, Dante selitti.
- Kuski alkoi jo näyttää väsyneeltä ja hämmentyneeltä.
- Kundit, hän sanoi, minä en halua muuta kuin maksun. Onko se teistä kohtuutonta?
- Ei olleknkaan, me kyllä snaijataan, miltä teistä tuntuu ja meidän myötätunto on teidän puolella, Vastis sanoi.
- Hei, Dante keksi, ottakaa te tää pölynimuri ja me lunastetaan se myöhemmin.
- Minulla on pölynimuri.
- Se on hyvä se, kun tää on rikkikin.
Kuski tuijotti kundeja ja näytti kovia kokeneelta. Sitten hän antoi myöden.
- Allright, hän sanoi, te saatte osoitteeni, ja lähetätte rahat viikon sisällä.
- Kuulostaa järkevältä, Dante sanoi.
- Ja sitten minä saan myöskin teidän osoitteenne.
- Mitä suurimmalla mielihyvällä, Vastis ilmoitti, mutta ei kannata tulla moikkaamaan meitä neljän ja viiden välillä. Silloin me juodaan limsaa poliisipäällikön kanssa.
- Häipykää jo ihmeessä autosta, pyysi kuski.
Kundit nousivat ulos, antoivat kuskille osoitteensa, kaksi hugeaan ja Dante sanoi:
- Me kiitetään teitä sydämellisesti. Te ootte osoittautuneet kunnon ruotsalaiseksi, joka uhrautuu hyvän asian ja isänmaan vuoksi. Oli hauska tavata. Sanokaa terveisiä vaimollenne, lapsillenne ja sukulaisillenne Örebrossa.
- Ei minulla ole sukulaisia Örebrossa.
- Vahinko, se on nasta kaupunki.
- Apua, huokasi kuski.
- Ja ilmoittakaa vaan ,jos tarvitsette kastareita. Me ollaan just saatu uusi erä viimeisintä mallia, missä on otsalamppu pimeitä vesiä varten.
Kuski ei vastannut, hän vain käynnisti auton nopeasti ja ajoi tiehensä.
- Kunnon kundi, Dante sanoi, lähetetään sille rahat niin nopeesti kuin voidaan.
- Se vaikutti vähän hermostuneelta, kun me vihjattiin sille tästä tutkimuksesta.

Pääkaupunkiseudun kiireitä

- Kaameeta, miten porukka on kireetä tänään, Vastis sanoi.
- Sitä se nykyajan hössäkkä ja hässäkkä teettää.

Vainukoira

- Te muistatte sen insinööri Bergin, jolle myitte sen haulikon?
Myyjä nyökkäsi.
- Muistatteks te sen metsästysluvan? Mihin päin se oli?
- Mihin päinkö? Miksi te sen haluatte tietää?
- Berg on just parhaillaan siellä metsästämässä ja se on soittanut meille ja pyytänyt meitä lähettämään sinne sen huushollerskan ja kaalikääryleitä ja jätskiä. Se ei oosyönyt muruakaan moneen päivään. Mutta se unohti mainita meille osotteen, Vastis selitti.
- Kaalikääryleitä? myyjä ihmetteli.
- Tässä on nyt ihan snadi väärinkäsitys, Dante selvitteli. Insinööri Berg soitti meille ja pyysi lähettämään metsästyskoiransa sinne. Hän unohti sen.
- Sille tuli lähtiessä pieni erehdys, Vastis jatkoi. Se otti jääkarhuntaljan takan edestä hauvan sijaan. Eiks oo traagista?
Myyjä pyöritteli silmiään?
- Minä en ymmärrä yhtään mitään.
- Ei sitä kukaan vaadikaan, Dante sanoi.
- Jos kerran on lypsyjakkaran alla syntynyt, arveli Vastis.
- Mitäh? kysyi myyjä.
- Rauhoittukaa vaan, Dante sanoi, täämun kolleegani vaan vaahtoaa. No, muistatteks te, mihin se oli?
Myyjä vaikutti neuvottomalta mutta näytti kuitenkin miettivän vastausta Danten kysymykseen.
- Funtsikaa vaan rauhassa, Vastis sanoi, ei me lähdetä Guatemalaan kun vasta ens viikolla.
- Härnösand! huudahti myyjä.
- Ei kun Guatemalaan, Vastis väitti, me..
- Turpa kiinni, Dante sanoi. Meinaatteks te että metsästysmaat oli Härnösandissa, hän jatoi myyjään päin katsoen?
- En muista ihan tarkkaan, mutta jossain Härnösandin ulkopuolella ne olivat.
- Se kuulostaa kyllä kamalan epämääräiseltä, Dante sanoi. Miten me voidaan lähettää metsästyskoira "johonkin Härnösandin ulkopuolelle?"
- Onhan se vainukoira, ehdotti Vastis
- Sitä tarvii tuumia, ratkaisi Dante.
- Vai niin, sanoi myyjä, joka näytti melkoisen hämmästyneeltä.
Dante kumarsi hänelle ja sanoi: - Me kiitetään teitä kun teillä on niin hyvä sydän, ja toivotaan, että teistä tulis aikanaan Ruotsin vanhin asukas ja teillä olis sataseitsemän kynttilää synttärikakussa.
- Ja sitten te puhallatte ne ja meette pelaamaan tennistä, Vastis jatkoi, te kun näytettä olevan itse terveys.
- Kiitos, kiitos, mutisi myyjä
- Ei kestä, Dante sanoi. Lähetän teille käyntikorttini kunhan ekaks painatan niitä.
- Ja mä lähetän tänne mun vanhan tätini kysymään, miten te voitte näyttää niin terveeltä ja pyöreältä, Vastis sanoi. Hymyillään kun tavataan, hän lisäsi lopuksi ja esitti partiotervehdyksen.