(289)   Markku Hänninen  (HMM)  26-DEC-1987 03:01   (3813 mki)
Aihe : Raitis autoileva joulupukki

Kaikkeen sitä voi joutua jouluaattona. Niinpä minäkin sitten seisoin soitta-
massa erään talon ovikelloa ja tiedustelin avaamaan ilmestyneeltä Incu-
tuuletinklubin jäseneltä nro. 1. olisiko joulupukki mahdollisesti kotona.
Pukki kuulemma oli suihkussa, mutta koska minä kerran tunsin paikat niin minun
sallittiin tulla joulupukin virkahuoneistoon odottamaan audienssia. Pian
pukki saapuikin ja sai minut tietenkin kiinni itse teosta, kuuntelemasta
Claptonia. (Okei, pidän minä siitä ainakin vähän.. Onhan sillä Cocaine.)
 
Niinpä minä näin kuinka jokseenkin Jurpon näköisestä henkilöstä syntyikin
hämmästyttävästi joulupukkia muistuttava olio. Olen kyllä kuitenkin aina
kuvitellut pukin vähän vähemmän Jurpon näköiseksi. Kun virkapuku oli hoidettu
olikin eväiden vuoro. Näppärästi tuntui pukilta käyvän glögin teko, vain
pullo-ongelma tuntui aiheuttavan vaikeuksia. Sekin kuitenkin hoitui ja
"Swing low sweet chariot" kaikui korvissamme poistuessamme kierrokselle.
Sitä sainkin sitten myöhemmin katua, sillä samat sävelet kaikuivat korvissani
vielä useaan otteeseen, pukin ollessa laulavaa sorttia. Kuitenkin vain hiukan
myöhässä pääsimme suunnistamaan kohti odottavia kilttejä lapsia.
 
Ensimmäisenä löysimme itsemme varsin tutun ulko-oven edestä. Valon palamista
tai palamattomuutta en muista panneeni merkille sillä melkein heti saavut-
tuamme ilmestyi ovelle Jamie, jota tietenkin oli paljon mukavampi tarkkailla
kuin jotain karkailevaa ulkovaloa. (Tässä vaiheessa on syytä tarkentaa että
minun virka-asuni koostui punaisesta äänekkäästä lakista, joka tuntui peit-
tävän näkyväisyyttä vielä hiuksiakin enemmän...) Täältä kuulemma löytyi aina-
kin yksi kiltti tyttö, joka saikin Pukilta kaksi lahjaa. Kutsua sisään emme
kuitenkaan saaneet, mistä en kuitenkaan usko meistä kummankaan liiemmin
yllättyneen. Tilanne oli loppujenlopuksi meille varsin tuttu. Niinpä lahjat
ja jouluntoivotukset annettuamme jatkoimme kohti seuraavaa kohdetta.
 
Pulska tuntui hakeutuvan Terhotielle kuin itsestään, eikä minullakaan ollut
mitään sitä vastaan, että saisin kaltaistani tonttu-seuraa, lakinkin olin
varannut mukaan. Oven avanneelle kiltille Anssille annoimme paketin siltä
varalta, että aiemmin päivällä pistäytynyt vieras olisi sattunut nälissään
syömään koko kinkun. Olimme kuitenkin myöhässä, (eikös pukki aina ole?)
joten päätimme jatkaa matkaa. Anssi onnistui hämäämään pukin takapenkille
ja minä Anssin pelkääjän paikalle, ja niin suuntasimme kohti Oulunkylää.
 
Vaikka ikkunasta vilkuiltiinkin epäluuloisesti pukkia ja kahta tonttua,
(minulle sopiva rooli muuten, tonttuilu on helppoa) niin Aku tuli itse avaa-
maan meille oven. Jouluntoivotukset vaihdettiin ja saimmepa me sitten kutsun
sisäänkin yläkertaan. Etenimmekin portaat tontuimmuusjärjestyksessä (saatte
itse arvata) ja ylhäällä saimme ihastella Akun lahjataulua sekä tietenkin
kiltit lapset saivat lahjoja. Kuulumisiakin vaihdettiin jonkinverran kunnes
uuistimme, että kierroksemmehan oli vasta aluillaan. Poistuessamme meille
kuitenkin vielä onnistuttiin tyrkyttämään pipareita. (No, ei kai meitä niin
kovasti tarvinnut suostutella niitä ottamaan..)
 
Seuraava etappimme olikin Pappe, oven tosin avasi joku salaperäinen tyttönen,
jonka ulkonäkökin jäi minulle yhä salaperäiseksi. Pukki tosin hymyili sala-
peräisesti ovella vinossa olevan partansa lomitse... Pian kuitenkin Pappekin
ilmestyi ovelle ja meidät kutsuttiin (taas kerran) sisälle yläkertaan. Pukki
osoitti, että kaikille kilteille lapsille tosiaan löytyy lahja, vaikka pukin
pussi tuntuikin olevan kauluihin nähden vähän liian suuri. (Ehkä jotain unoh-
tui?) Täällä saimme sitten juotavaa (mehua, kyseessä oli sentään raitis autoi-
leva joulupukki) sekä joulutorttuja. Sitten oli taas aika jatkaa kierrosta.
 
(Kas, tämä kommentti taisi tulla tästä täyteen, pitää jatkaa jossain toisessa)
(289)  

(459)   Markku Hänninen  (HMM)  30-DEC-1987 00:56   (3638 mki)
Aihe : Raitis autoileva joulupukki  --> #289

Noniin, jatkoa seuraa. Saa nähdä muistanko enää niin kaukasia tapahtumia.
 
Hetken Pulskailun jälkeen löysimme parkkipaikan sopivasti Vanajantien lähei-
syydestä ja olimme taas tutussa tilanteessa erään tietyn ikkunan alla. Tällä
kertaa kuitenkin päätimme turvautua portaisiin ja ovikelloon. Niinpä kohta
saatoimme kuulla iloisen haukunnan oven toiselta puolelta ja Kirsi tulikin 
avamaan meille oven. Sisältä löytyikin kiltti Silja, joka sai Pukilta Mini-
luupin ja toisenkin lahjan. Varsinkin Miniluuppi tuntui olevan erittäin mie-
luisa lahja, niin riemukkaan vastaanoton se sai. Tässä vaiheessa myös minulle
yritettiin löytää jotain lahjoitettavaa, mutta oikeus lopulta voitti, eikä
Kirsi löytänytkään etsimäänsä. Pukin tiputettua nenänsä monta kertaa ja koi-
rien haukuttua meitä kyllikseen totesimme ajan olevan kypsä matkan jatkamiseen.
Hyvässä epäjärjestyksessä poistuimme uskollisen kulkuneuvomme luo jatkaaksemme
kohti Keitsun asuinsijoja.
 
Pian olimmekin Viklakujalla ja etenimme kohti Incun asuinsijoja, oikean ovenkin
löysimme pienen harhailun jälkeen (se oli pukki, me tontut osasimme tien).
Jännityksen vallassa (pukin parta oli jälleen vinossa) soitimme ovikelloa,
mutta sisältä loistavista valoista huolimatta kukaan ei avannut ovea. Pukki
esitteli rytmitajuaan koputtelemalla ovea eri tahtilajeissa, mutta sekään ei
tuottanut toivottua tulosta. Siirryimme siis takapihalle, jossa Anssi-tonttu
antoi näytteen kätensä tarkkuudesta heittämällä lumipallon keskelle Incun
ikkunaa. Minä en tietenkään moisesta hämääntynyt, vaan pyysin heittämään
toisenkin, joka osoittikin ensimmäisen osuman olleen pelkkää hyvää tuuria.
Muutaman muun vaihtelevalla menestyksellä heitetyn lumipallon jälkeen luo-
vuimme toivosta ja päätimme jatkaa matkaa.
 
Vaiherikkaan matkailun jälkeen olimme taas lähes lähtöpisteessämme, kuitenkin
siitä vähän koilliseen. Olimme siis Pohjantähteentiellä kuuluisan Jeesuksen
ja bittinikkarin, Juurisen, asuinsijoilla. Rohkeasti soitimme taas ovikelloa
ja kohta ilmestyikin Jeesuksen veli avaamaan. Riemulla ei tuntunut olevan
rajoja kun huomattiin, että pukkihan se sieltä tuli (kukas muu, siihen aikaan
vuodesta?). Kiltti Juurinen saikin sitten pukilta hienon tietokonepelin (tar-
kempi malli "Miniluuppi") joululahjaksi sekä virikkeitä antavaa kirjallisuutta
syntymäpäivälahjaksi (vai toisinpäin?). Meidät tietenkin kutsuttiin peremmälle
pienen hakkerimaisen seisoskelun jälkeen. Tässä talossa tuntui olevan glögiä
myös omasta takaa, joten pukin ei tarvinnut turvautua omiin eväisiinsä.
"Raitis" tonttu osoittautui kuitenkin vähemmän raittiiksi mutta minä autoile-
vana en voinut nauttia ilmeisen väkevästä talon antimesta. Kunhan glögit oli
saatu juotua jatkoimmekin matkaa päivänsankarilla vahvistettuna.
 
Pian olimmekin taas Ekiretkellä, Juurisella ei ollut tonttulakkia, mutta kaik-
kihan tietävät Juurisen tontuksi muutenkin, joten se olisi ollutkin aivan
turha. Suurin toivein lähestyimme Vaarin asuinsijoja. Pukkikin tuntui unohta-
neen tänne jotain edellisillä harharetkillä. Pettymyksemme oli kuitenkin suuri
kun emme nähneetkään kodikasta loistetta Erkki-sedän ikkunoista. Karvain mielin
jouduimme toteamaan vanhan karanneen maalle joulun viettoon ja niinpä ei aut-
tanut muu, kuin lopettaa pukin kierros tältä vuodelta. Juurinen osoitti pai-
kallistuntemuksesa ohjaamalla meidät kuulemma erityisesti joulupukeille tar-
koitetulle tielle. Siellä hän poistuikin seurastamme ja jatkoimme viemään
"raittiin" tontun kotiinsa. Lopulta vein vielä joulupukin kotiinsa tunturin
kupeeseen ja pääsin lopulta itsekin avaamaan omia lahjojani. Ensi jouluna
sitten uudet sekoilut. Muistakaa olla kilttejä!
(459)  Kommentteja : 462